i did it?!?

14 000 pistettä. 34 postausta, sähköposteja, julisteiden jakoa, street action, kyselytutkmus, kik keskusteluja, demi kommentteja ja varauksii. Ilman varauksii en ois ikinä pystyny tähän eli erityiskiitokset Aliisa, Vera, Emilia, Tinka, Tytti ja Nenna❤️ 

Talvella ku alotin tän homman olin aivan varma, että en jaksa kerätä näitä pisteitä ees IPhoneen josta sillon haaveilin. Nyt mulla kummiski on 14 000 pistettä ja 6varausta eli mää lähen ens kesänä Californiaan!!! Kiitos myös EFlle tästä ambassador toiminnasta joka auttaa toteuttaan unelmia ja samalla tästä on saanu tosi paljo uusii kavereita. Vaikka pisteet on nyt kasassa niin jatkan silti postaamista ja kokemusten jakamista, mulle saa tulla jutteleen kaikissä ja laittaa spostii ja postausehotuksia saa antaa. 

Saan nyt varmaan sanoo et oon oikeesti ylpee itestäni. En ois ikinä ikinä ikinä uskonu että pystyisin tähän!! (nyt tarvittas sitä sydämmet silmissä itkevää emojia)

Niin ja tulkaa lauantaina klo 12-16 Efn toimistolle pikkujouluihin ja kuuleen lisää kielimatkoista!

ef dance

Efllä on joka kesä oma tanssi, jota tanssitaan kohteissa melken joka päivä. Edellisvuosina se on ollu yleensä johonki tunnettuun biisiin esim Feel this moment, mutta tänä kesänä tanssittiin tuommosen hellohellohello biisin tahtiin! Tanssi kuvataan joka vuosi videolle tietyissä kohteissa ja siitä tehään tämmönen kooste jota on kiva katella talvella ja muistella huippuu kesää EFn kans! Tässä vielä tämmönen opetusvideo jos joku tahtoo opetella tän tanssin. Ens kesä on EFn 50. juhlavuosi niin saattaa olla et tää sama tanssi on ens vuonnaki, mutta en oo kyllä varma:-)

last days in malta

Meiän viimeset päivät Maltalla koostu beach clubista ja powerboat ridesta, viimesistä koulupäivistä ja graduationista ja noista kivoista hatuista (!!!!) jotka saatiin todistusten yhteydessä, jäähyväisillallisesta kiinalaisessa, oreomilkan, skittlessien, oreoiden ja muitten hamstraamisesta, pakkaamisesta, jätskin syönnistä, viimehetken shoppailuista ja muusta mukavasta. Kolme viikkoo meni tosi nopeeta ja tuntu ihan oudolta yhtäkkiä jättää ne ihmiset joitsta oli muodostunu sulle toinen perhe ja joitten kaa olit viettäny kaiken ajan edellisten viikkojen aikana. Lopulta lentokentällä hyvästeltiin meiän maltalainen aktiiviteettiliideri Claudia ja lähettiin kyynelii pidätellen kohti turvatrarkastusta. Lennnettiin taas Frankfurtin kautta takas Suomeen jossa meillä oli viiden tunnin vaihto eli kierreltiin ympäri lentokenttää ja etittiin ruokapaikkoja joita ei oikee löytyny. Kaikki oli kans ostanu valkosen paian joihin kaikki kirjotteli terveisii ja muutenvaan koristeli niitä. Viiden tunnin päästä alko lento Helsinkiin ja tajuttiin että meiän viimeset yhteiset hetket alkaa olla tässä eli käytettiin aika hyödyksi esim laulamalla, vaihtelemalla paikkoja, seisomalla keskellä käytävää ja muutenvaan meluammalla:-D Oltiin Helsingissä puolen yön aikaan ja sillon alko itku ja halirinki josta ei meinannu tulla loppua. Hetken päästä käveltiin tuloaulaan ja sovittiin, että nähään vielä joskus. Muut lähti ajaan kotia, mutta mää ja Emmi suunnattiin Alepan kautta lentokentän penkeille nukkumaaan ja ootteleen aamulla lähtevää liittymälentoo joka veis meiät Ouluun ja siitä kotiin. Sinne katos mun elämän kolme parasta viikkoa, kiitos EF.